Maaliskuussa 2024 koin ehkä alimman pisteen mun elämässä. Jouduin keskeyttämään intin terveydellisistä syistä ja mikä siinä söi eniten oli, et olin ollu siellä jo 9 kuukauden ajan ja kaikki kaverit mitä sieltä oli tullu jatko hommia kesään asti. Vaikka tässä oli toki myös paljon ittestäni kiinni, oli muutama seikka johon vaan en voinut vaikuttaa ja intissä niistä ei parantunut mitenkään. Eli olin tilanteessa jossa olin ennenaikaiseesti joutunu jättämään asepalveluksen kesken ja mulla ei ollu myöskään mitään ajanvietettä. 

Kaikista elämänjaksoista tää oli varmasti pahin, koska kaikki kaverit oli joko intissä, koulussa tai töissä. Olin täysin yksin siin tilanteessa, et mul ei ollu mitään tekemistä. Uskon, että kaikista asioista toimimattomuus ja se että et tee mitään sun elämällä on huonoin aika olla. Koin jossain määrin saman ku valmistuin lukiosta 2022 joulukuussa. Intti alko vasta 2023 kesällä joten olin siinä puol vuotta tekemättä mitään, kunnes sain maaliskuussa töitä joita tein ennen inttii lähtöä. Ja käytiinhän siinä myös siellä Euroopan reissulla jota sivusin viime kerralla. Toki mikä helpotti lukion jälkeen oli se tieto et intti oli edessä. Se puolvuotta lukion jälkeen ei voinu kyllä millään tavalla valmistaa siihen mitä koin seuraavan vuoden keväällä. 

Tosta pääsin sitte eteenpäin sillä et lähetin työhakemuksia ja aloin lukemaan yhteiskuntatieteiden pääsykokeisiin. Aluks oli töiden kanssa kyllä hankaluuksia, koska riippumatta siitä kuinka hyvän CV:n tein, ei tullu vastausta ja jos tuli vastaus se ei ollu positiivinen. Tää oli täysvastakohta työmarkkinoille 2023 jolloin sain ekan 10 hakemuksen sisään haastattelun ja töitä. Oudommaks teki vielä sen, että oli kaupanalasta kokemusta ja en siltikään saanu duunia. Jatkoin samalla autokoulua ja en saanu inssiä läpi ekalla tai toisellakaan kerralla. Tää ehkä johtu siitä missä mielentilassa olin ja uskoin jo valmiiks et en pääse sitä läpi. Tän lisäks vielä se, että en saanu duunia ja pääsykokeiden materiaaleja ei ollu kokeen luonteen takia ni voit miettiä et mikä mun fiilis oli.

Eli otin siis L:n jokasesta asiasta mitä mä tein. Ku herää aamulla et tiedä mitä vittua sä teet, katot pankkitiliä ja se mätsää edellisillan promilleja ni ei hirveen hyvä fiilis oo sen voin sanoo. Mä vietin yöt yksin mun ajatusten kanssa ja turha sitä on olla myöntämättä, että joskus itkin yksin. Täysin sielun musertava voima, jolloin vaikuttaa siltä, että koko maailma on sua vastaan. Tossa tilanteessa on helppo syyttää muita, mutta loppujen lopuks se oli vaan Mä Vastaan Mä. Puhuin viimeks siitä että et voi määritellä itteäs häviöides mukaan ni kaikki muuttu munki kohdalla aikanaan. Heinäkuuhun mennessä olin duunissa maanantaista perjantaihin, ajokortti taskussa ja opiskelupaikka valmiina ku huhtikuun aikana olin valmis lopettamaan koko homman kanssa. 

Kun sä kohtaat sun alimman pisteen ja tiedät todellisesti et oot syvässä paskassa ja mikään ei toimi, sä oot avoin suurimmalle muutokselle. Fyysisesti ja henkisesti. Mä totesin, että on pakko käydä salilla ja kirjotin pitkiä päiväkirja merkintöjä mun vitutuksesta. Toi ajanjakso kokemuksena muokkaus mua ihmisenä, ja mut vaa vittu humblattii aivan täysin sen kautta mitä koin. Mikä mua autto eniten ton ajanjakson selviimisestä oli ajatus siitä, että joku päivä kun kerron tarinaa ittestäni joillekkin, mä voin kertoa mitä kohtasin sillon ja mitä kaikkee jouduin tehä sen eteen. Mitä suurempi uhka, sen eeppisempi tarina. Ironisesti en ois voinu uskoa, että toi hetki kun kerron tästä tulis jo nyt.

Sä et voi luovuttaa. Et nyt, etkä tulevaisuudessakaan. Jos sä oot täällä lukemassa tätä se tarkottaa, että et luovuttanu tähänkään mennessä lopullisesti. Oot ehkä selvinny siitä, että tyttöystävä jättää sut, kaveris tekee itsemurhan, saat potkut duunista tai et pääse ylioppilaskokeista läpi. Mä en tiedä mitä oot kokenu, mut jos tarviit aikaa surra ota joku suree sun kaa. Mä ja sä ollaan testamenttaja itsellemme ja muille kuinka alimmasta pisteestä voi nousta pois.Ja jos sä oot tällä hetkellä siellä syvässä paskassa; voimia sulle, kyl siit selvii. Aurinko nousee aina pimeen yön jälkeen (ellet asu lapissa kaamosaikaan). Toisinaan pohdin sitä, että Churchill oli oikeessa kun sano "If you're going through hell, keep going".

Kuolemaan asti kaikki häviöt on vaan psykologisia.