Kesällä 2023 ennen kun menin inttiin lähettiin 3 parhaan kaverin kanssa Interrailaamaan Euroopan läpi. Matka vei meiät Berliinistä Prahaan, sieltä Müncheniin, jonka kautta mentiin Lyoniin. Lopulta päädyttiin Barcelonaan josta lennettiin hyvin huonolla kokemuksella SAS:illa Helsinkiin. Ja vielä vituttavalla päivän välipysähdyksellä Arlandan lentokentällä jota ei haluttu. Matka oli kaikin puolin hyvä (Paitsi SAS, fuck SAS), koettiin paljon ja juteltiin eri ihmisille ympäri Euroopan.

Näitä oli sit Bundeswehrin lääkintämiehistä Pohjois-afrikan vaihtariopiskelijoihin. Eli ihmiskirjo oli aika vaihteleva niinku se on aina ollut Euroopassa. Miks mä nyt sit puhun tästä matkasta 1.5 vuotta myöhemmin teille? Koska se matka ei opettanut mulle mitään itsestäni. Saatat ehkä miettiä et miks toi ois aihe jota haluisin miettiä. Se johtuu kokemuksista ja vähän siitä mitä sivusin viimeks aikuisuudesta. 

Jos sä mietit et kuka sä oot mitä sulla tulee mieleen? Sun harrastukset? Kotikaupunki? Ikä tai pituus? Ehkä hiustenväri? Opiskelupaikka? Entä jos kaikki pinnalliset asiat otetaan pois? Kuka sä silloin oot? Tää kysymys on piinannu mua viimeisen vuoden. Ootko sä vaan tyhjä kuori jota pidättelee elossa noi asiat vai ootko jotain suurempaa. Ja en sano sitä etteikö ne harrastukset ja opiskelupaikka määrittäis sua, koska tottakai neki vaikuttaa asiaan, niitä vaan voi muuttaa. Mutta mites tää Euroopan matka sit liittyy tohon? 

Mä en löytäny itteäni sieltä. Se on ehkä stereotyyppi et meet kavereiden kanssa reppureissaamaan Eurooppaan tai jonnekki Aasian maihin ja yrität löytää itteäs sieltä. Jotenki tyhmää kuvitella, että jatkuvalla kulkemisella ja nähtyvyyksien saralla voisit mitenkään löytää itteäs. Meillä matka meni kahella edellä maninitulla ja alkoholin voimalla loppuun asti ja oli kyllä hauskaa. Syvemmälle pohtimiselle ei oikeen jääny aikaa ja en usko et ois tarvinnukkaan. 

Toinen asia mikä tulee mieleen kun pohdin omaa itseäni on kokemukset. Kokemukset pitkälti määrittelee kuka sä oot ja minkälaiseks oot kasvanu ja muotoutunu monen vuoden aikana. Eli mitä toi matka jätti mulle? 10 päivän kokemuksen, joka avars mun katsomusta maailman suhteen. Vaikka oltiinkin vaan Euroopassa, joka on aika tuttu paikka mulle en siltikään ollu kiinnittäny huomiota aikasemmilla matkalla pieniin kulttuurieroihin mitä tuli vastaan. 

Ja toki en oo ikinä ollu Euroopassa ilman porukoita, poislukien Tallinnan ja Tukholman risteilyillä, joita nyt tuskin voi kutsua mikskään kultturi matkaks. Mut nekin on kokemuksia, kuten on pidemmät ajanjaksot sun elämässä jossa sulla on menny huonommin tai paremmin. Sun ja mun häviöt, onnistumiset ja epäonnistumiset. Ne on muokannut meitä siihen mitä me ollaan. 

Melkein kaikkea sun kehossa voi muokata paitsi pituutta ja sitäkin jollain tapaa nykyään, mut se pääosin muodostuu geeneistä. Kuitenkaan sun edellisiä kokemuksia ei voi muokata. Ne on muistoja tässä vaiheessa ja et voi tehä asialle mitään. Voit toki ottaa opikses ja kasvaa asioiden suhteen. Se on ehkä ihan suositeltavaakiin. Toki tuntuu, että ihmisiltä puuttuu täysin itsereflektion taito nykyään. Ei oteta opikseen asioista ja toistetaan samaa asiaa kerta toisen jälkeen odottaen eri lopputulosta. Joku vois sanoa sitä jopa hulluudeks.

Tämän huomioon ottaen suosittelen seuraavaa sulle. Sulje verhot, sulje elektroniikka, laita ovi kiinni ja ota paperi ja kynä käteen. Oo seuraavat 10 minuuttia täysin hiljaisuudessa sun ajatusten kanssa ja pohdi kuka sä oot. Mihin identifioidut ja mitkä kokemukset sun elämässä on muokannu sut siihen mitä oot nyt. 

Ja älä määrittele itteäs koskaan sun epäonnistumisten takia ja sitä mitä on tapahtu sulle. Määrittele sen mukaan mitä sait aikaan huolimatta siitä mitä on tapahtunu sulle!