Syyskuun 11 päivä 2025 olin kävelemässä vielä silloin Vaasassa asustavan ystäväni Matiaksen luo. Tänään ois Campusfestivaali ja mulla oli oikeastaan yks aika selvä päämäärä.
Leuto sää ja ei sadetta ennustuksessa tarkotti et olin jättäny mun opiskelijahaalarit kanssa pois. Halusin vaikuttaa jotenki ammattimaiselta enkä vaan yheltä toiselta yliopisto opiskelijalta. No mitä halusin tältä illalta sitten? Mun piti päästä kuvaamaan Bizin keikka.
Matiaksella ollessani kerroin mun suunnitelmasta. Osa mun kavereista nauro mun idealla, kun keskusteltiin meiän kesistä ja mitä oltiin tehty. Kuulostihan tää paperilla ihan tyhmältä. Siinä sit ilta vieri eteenpäin ja päätettiin lähteä Vaasan keskustoria kohti.
Tossa vaiheessa tein pienessä nousuhumalassa muutaman laskun päässä ja kiinnitin mikkiin tuulisuojan ja deadcatin. Googlasin sit PME recordsin henkilöstön ja etin sieltä markkinnoinniti ja PR vastaavan nimen. Näin ollen tohon kysymykseen löydettyäni vastauksen kävelin lavan taakse missä bäkkäri oli. Sanoin kavereille et tuun myöhemmin perästä.
Kysyin joltain järjestyksenvalvojalta missä stagemanageri on ja löysin hänet aika nopee mun käsin. Selitin mun tilanteen että oon PME recordsin markkinointitiimistä keikkakuvaaja ja mun pomo Saara (sori tästä!) ois soittanu heille. Vähän siinä sitten vakuuteltuani ja näytettyäni mun kameran tää stage manageri jollain tuurilla usko mua. Hän anto mulle mediapassin. Joka johti siihen, että pääsin sit tosiaan kuvaamaan sen Bizin keikan.
Yleisössä sit myöhemmin illalla joku kysy et voisinks ottaa kuvan heistä. Tossa vaiheessa en sit tiennykkään et mihin toi johtais. Vielä myöhemmin illalla riennossa yritin päästä fontanaclubin jonon ohi sillä virikkeellä et oon mediasta. Yllättäen tääkin toimi ilman mitään ongelmia.
Ehkä tässä mulle alko muodostua joku ajatus tapahtumakuvauksesta. Kylteriäisistä otin kans muutamat kuvat ja VES kysy mut mukaan niiden hackathoniin kuvaamaan. Tonne lähettiin ja tultiin voitokkaina takas! Syksyllä kiersin kans Happroilla ja muissa Vaasan tapahtumissa. Tulee jäätävä myötähäpee ku katon sitä taaksepäin miten tein asioit sillon. Kai vaa aika näyttää nyt silleen ittensä et tietää kasvaneensa.
Vuoden vaihteessa mulla tuli jossain määrin mun mutsin vanhan järkkärin tekniset rajotteet vastaan videoiden tekemisessä. Näin päätin tehä ehkä riskialtteimman valinnan mun elämässä. Noin 1/3 osa kevään opintolainasta menis uuteen kameraan ja linssiin.
Kesän alkaessa mulla oli vähän epävarma fiilis siitä et mitä tekisin kuvauksen suhteen. Kevät ja tapahtumakuvaus oli romuttanu mun arvosanat ja olin pudottanu 3 kurssii jotka ois ollu suht olennaisia. Kuitenkin mun kesä tulis olemaan aika tapahtumarikas niinku viime kerralla kerroin. Nyt keskityn toistaseks kandiin ja kouluun, toki on mul täs muutama projekti kans vireil!
Tää vuosi ja varsinki kesä avas mulle niin järjettömän määrän ovia elämässä, et en voi vieläkään käsittää mitä kaikkee on tapahtunu. Rakennan nyt kulissien takana mahiksia itelleni ja mun kavereille. Tuntuu hullult ajatella ketä kaikkia oon päässy tapaamaan sen takia et pääsin tähän hommaan vähän epäortodoksilla tavalla. En sinänsä suosittele sitä kenellekkään, mut täl kertaa siit ei ollu haittaa kellekkää.
Mut maksoko se kamera ja linssi ittensä sit takas? Mä sanoisin et joo. Riippumatta siitä teenkö tästä rahaa tai en, mä löysin yli kaiken harrastuksen josta nautin.
Loppujen lopuks se vaati vaan kameran ja itsevarmuutta.
Best,
EAP