Mistä ees alottaisin?

Plääääh......

Oon aika väsyny bilettämiseen.

Kaikki alko mun muutosta takas Stadiin. Tuntuu tyhmältä ajatella, et mun kesä alko siitä eikä se ehkä käytännössä alkanutkaan, mutta sieltä tuli siemenet siihen mitä tää 3 kuukautta tois mennessään. Vappu tuli ja meni, tein pikkasen duunia siinä ja alotin mutsin kanssa projektin sit erikseen.

Toukokuun lopulla mä olin kuvaamassa Neptunen illan ja tosta illasta voin sanoa, että mun kuvausputki alko. Käytännössä seuraavan 10 viikonlopun ajan mulla oli jotain pläänätty. Jotkut hommat tuli viikkoa ennen tai kuukautta ennen. 5 festaria, 6 ulkomaata. Solsticesta basslineen, i land soundista öfestiin ja kallioblockpartyyn. 10 päivää euroopassa mun 3 läheisimmän frendin kanssa siinä välissä ja liikaa iltoja IDA-radiolla.

Kesä oli siis tapahtumarikas!

Kuitenkin elokuun alkua kohti olin tyytyväinen siihen, että mulla ei ollut enää mitään kuvaushommaa. Kallioblockparty oli mulle viimeinen kuvauskeikka mitä tuli enää vastaan ja sen jälkeen huojahdin. Mietin sillon sängyssä aika pitkään, että mitä oon tehny jo tähän asti.

Halusin Solsticeen takas. Kaikki siellä meidän 15 hengen mökissä oli kokenut eri tarinat sinä viikonloppuna, mutta kiitän kuitenkin teitä siitä kolmesta päivästä. Koti selvästi on siellä missä ihmiset jotka välittää jostain yhteisestä asiasta on. Muistan sanoneeni varmaan Mikille ja Samille siinä perjantain iltana, kun oltiin vielä mökillä alottelemassa, että jos tää hetki jatkuis ikuisesti olisin onnellinen. Entuudestaan toisilleen tuntematon porukka jutteli kaikki toistensa kanssa. Naurettiin ja kuunneltiin hyvää musaa. Ei kai ihmiset tarvii muuta.

Muistan myös jutelleeni Mikille ja muille myös, mutta erityisesti hänelle ja ilahtuneeni siitä miltä tuntuu tutustua johonkin uuteen tyyppiin taas. Ja nauttia ihan kaverillisesta kanssakäymisestä toisen tyypin kanssa. Ens vuonna meidän porukasta on varmaan iso osa taas siellä tunturilla.

Bassline oli super jees, mutta aika puuduttava kokemus. Kuitenkin Oon tyytyväinen kuvaamiini matskuihin. Rony Rex ja DJ Wuf mitä ilmeisimmin oli myös tyytyväisiä.

Tän jälkeen lähettiin eurooppaan Villen, Samin ja Teon kanssa. Jälkeenpäin ainakin mietittiin Villen kanssa et vähemmän kohteita ois ollu ehkä parempi valinta. Mutta ainakin koettiin ja nähtiin! Matka kiers Dubrovnikista, Montenegron Kotoriin josta mentii Albanian Skhöderin. Sieltä lähettiin sit Tiranaan, jonka kautta käytiin Skopjessa. Reissu päätty Ateenaan ja Astron klubiin. Kaiken kaikkiaan oli hyvä reissu! Juotiin, syötiin ja naurettii. Ragebaitattiin myös aika paljon toisiamme. Välillä mukavalla fiiliksellä ja välillä ei.

Kaiken tän maailmanpolitiikan hulluuden keskellä toi reissu teki mulle hyvää. Se muistutti mua perin pohjasesti siitä, että ihan sama mihin sä meet sä löydät ystävällisiä ihmisiä. Mitä enemmän syö toisten ihmisten ruokaa ja kävelee heidän kengissä sen parempi kaikille. Vai mitä ikinä Anthony Bourdain sanokaan.

I land soundissa koin ekaa kertaa onnistuneeni "cinemaattisessa" kuvauksessa ja värikorjaamisessa. Sen jälkeen en muista hirveemmin mitään. Johtuen siitä, että raideri oli täynnä viinaa ja alettiin juomaan sitä aika tolkulla muutaman dj:n kanssa. Unohdin 2 sd korttia ja yhen vnd filtterin sinne. Onneks ei sen koommin mitään pahempaa rahallista menetystä. Mutta kuitenkin vähän hävettää toi. Todnäk kukaan muu ei sitä meiän porukasta ees tajunnu paitsi mä. Onnistumista ja häviämistä siis!

Ö festissä tapasin niin monta hauskaa ja mukavaa tyyppiä! Leevin ja Eeron kanssa juteltiin paljon kuvaushommista ja opinkin Leeviltä paljon. Aaronin ja Robertin kanssa taas roudattiin artistien kamoja. Ja lauantain vuoron jälkeen bilettämässä. Koin myös, että löysin sieltä samanlaisen fiiliksen, kun Solsticesta. Vähän niinkun yks iso perhe olis kerääntyny nauttimaan jostain yhteisestä.

Toimin käytännössä myös siellä kuvaajana. En niinkään virallisissa hommissa kuin muut, mutta silti. Ekana päivänä varsinkaan musta tuntu et mun kuvauksesta ei oikeen tullu mitään. Ehkä se johtu väsymyksestä tai jostain muusta mut ei vaan perkele onnistunu! Huomasin myös siellä vertaamani itteäni muihin kuvaajiin siellä. Kaikki niin uskomattoman hyviä ja osaavia jätkiä. Juttelin siellä sit muutaman heidän kanssa ja ne vaan totes et ihan samanlailla ne vertaa itteään toisiin vaik ei sais. Vertaistuki auttaa aina! Tokan päivän Ruusut ja Ville1000000 keikan kuvist tuli ainaski hyvii.

IDA-Radiolla taas oon kesän aikana oon tavannu niin paljon eri ihmisiä. Badr, Rob, Jerry, Jasper, Elina, Maria jne. Luovista tyypeistä heidän kavereihinsa ja eri artisteihin. Noi illat veny aika myöhään ihan aamun pikkutunneille. Käytiin keskusteluja politiikasta, musiikista, luomisesta ja elämästä. Kuulin niin paljon eri tarinoita ja tapasin monet persoonat. Kaiketi tuun taas siihen mistä oon huomannu välittäväni enemmän. Musiikki ja hyvät ihmiset ympärillä.

Tää kesä on tuonut mulle paljon hyvää. Oon oppinu elämästä. Kokenut niin paljon jota muistelen vanhempana, nauranut kavereiden kanssa ympäri Suomea ja maailmaa. Bilettänyt aivan liikaa. Toki oon kuitenki mokaillu ja tehny tyhmiä juttuja. Kesä täynnä kasvua. En tiedä oonko enää muuttunu niin paljon. Musta kesä oli aina mulle transformatiivinen aika vuodesta. Koulussa alko aina taas uus luokka ja jutut jotenki muuttu. Nyt kuitenkin asiat on vähän erilailla. Voinko kuitenkaa kasvaa jos en muutu?

Tuntuu, että nyt ainakin oon ottanu elämästä kiinni vihdoin ja ohjaan itseäni elämässä enkä anna elämän viedä toisinpäin.

Eihän siinä kestänyt ku 23 vuotta ja yks kesä.

Best,
EAP