Nuorten miesten kehitykselle pojista aikuiksista mikään ei oo niin tärkeetä, kuin fiksut samanikäiset tytöt ja naiset niien elämässä. Ja en puhu seurustelusta pelkästään tässä. Musta on jopa tärkeempää kuin seurustelusuhteet, ne kaverit jotka on sit toisen sukupuolen edustajia.
Joskus sitä tapaa jonkun ihmisen ja jollain ajatuksen tasolla molemmat teistä tajuaa, että te vaan – toimitte. Riippumatta onko se sitten romanttisella tasolla tai vaan ystävinä te toimitte. Monia ihmisiä ei välttämättä oo jotka on mun elämässä tälläsiä, mutta ajattelin kertoa yhdestä teille.
Mä olin just muuttanu Vaasaan. En ollu sinänsä hermostunu, mut tottakai uuden elämänvaiheen kohdatessa on joskus perhosia vatsassa. Keräännyttiin sit tutor-ryhmiin ja huomasin, että yhellä blondilla mimmillä oli sormuksia molemmissa käsissä, ja paljon. Kuten mullakin on. Päivät sit eteni ja tutustuttiin enemmän. Huomasin et meillä oli aika paljon yhteistä. Varmasti syksyn arkisimmat muistot oli kävelyitä äikän tunnilta ruokailuun ja sieltä samaa matkaa kotiin sun kanssa. Se miten sä nauroit mun tyhmille jutuille oli jotenki niin rentouttavaa.
Vuoden vaihteessa käytiin sit metroapproilla, josta jatkettiin kevääseen. Sä luit mun tekstejä ennakkoon ja annoit aina rehellisen mielipiteen niistä, sanoit myös et mitä ei kannata julkasta. Kesällä mä heitin sut takas Vaasaan ja toi 4.5h mitä vietin sun kanssa on yks parhaista muistoista kesältä, vaikka se onki käytännössä niin yksinkertainen asia.
Sä olit ensimmäinen ihminen jolla mä lähetin viestiä kun se mun kesän deittailu loppu. Sä olit sanonu, että et halua nähä, jos muhun sattuu samanlailla, kun joulukuussa, jos se homma ei toimiskaan. Jotenki sä olit oikeessa. Paremman tietäessä en halunnu kuunnella sitä neuvoa, vaikka ois ehkä pitäny.
Mut se kertoo susta jotain paljon, että aito kaveri ei säästele sanoja huonojen päätösten tullessa. Sä näit mut mun huonoimmassa tilassa viime vuoden kevään lopulla. Ja silti seisot mun vierellä. Oon sulle enemmän velkaa, kun kuvitteletkaan.
Mä kirjotin mun päiväkirjaan, että en luota keneenkään niin paljon kun mun siskoon, Annikaan.