Syystä tai toisesta kaipaan aina Stadiin takas, ku en oo täällä. Nyt ku oon taas viettäny about kuukauden täällä on olo taas alkanu helpottuu. Ehkä, kun samat naamat ei pyöri jatkuvasti edessä ja elämä pyörii muidenki asioiden kanssa, kun sen opiskelun on myös helpompaa keskittyy siihen.
Ja jotain jännää mitä mä huomasin on kuinka eri vaiheissa ihmiset täällä on mun kanssa. Vaasassa tottakai kaikki tutut on opiskelijoita joista suurin osa on 1, 2 tai 3 vuoden sakkia. Stadissa sit jotkut kavereista on opiskelijoita, jotkut välivuodella ja jotkut opiskelee pääsykokeisiin. Seki sit sai mut ajattelee yks päivä baarissa sitä kuinka niin moni mun ympärillä siinä hetkessä on täysin eri kohassa niien elämää.
Joku oli muuttanu just Stadiin paremman elämän perässä, joku haaveilee tulevan kesän muutosta pois Pk seudulta, joku haluu muuttaa uuteen kämppään Stadissa tai toinen miettii vasta sitä ekaa muuttoa pois porukoilta. Joku on just ladannu hingen pitkän suhteen jälkeen, toisen deittailukuviot on aika sekavia, kolmas taas on just alottanu uuden suhteen. Sikäli kun en tietenkään tiedä oliko siellä Vaasankadun baarissa näitä elämäntilanteita, mut ymmärrätte kuitenki mitä haen täl takaa.
Ja tottakai noi ihmissuhteet tuo myös aspektin siihen, että kaikki kokee yhtä komplekseja ongelmia kuin sä. Se NPC trendi jotenki muokkas monella ajatukset siitä et jos et nää jotain ihmistä se "ns" katoais pois. Kävelet tod näk kaupassa jonkun ohi joka itki eilisen sen eroa tai vastapainona jonkun joka on menossa naimisiin ens vuonna. Ja kakskymppiset tuntee tän varmasti koviten. JOLLAIN MUN IKÄSELLÄ ON LAPSIA!!!???? ÖÖÖ HALOO... sentään en oo saanu viel yhenkää kaverin hääkutsua. Vielä. Jotkut taas on ostamas ekaa taloo?
Siis mitä vittua nyt alkaa tää ikä olla jo aivan liian vakava tähän hommaan!?
Toki niinä hetkinä, kun pää alkaa hajota tohon nii pitää muistuttaa itteään et meit on 7 miljardia täällä. Ei kenelläkään oo sitä ratkasua miten pitäis elää ja missä järjestyksessä.
Meillä ei oo onneks mikään kiire, ollaan vasta kakskymppisiä.