Vuosi sitten tammikuun 11 päivä mä tein elämäni parhaan päätöksen.
Jos katon mun viimeistä vuotta mun on pakko ottaa käteen laajakulmalinssi ja kelata se maksimille. Toisin sanoen ottaa kaks tai kolme askelta taaksepäin ja hengähtää. Mun eno sano sen yllätys 70v juhlissa joulukuussa ensimmäisenä asiana "mitä helvettiä?" astuessaa sisään. Voin samaistua. Kirjotan nykyään blogia jota lukee 200-300 ihmistä viikottain. Löysin tapahtumavalokuvauksen harrastukseks, ja kuvasin yli tunnin pitusen vlogin kesästä.
Sain satoja tuttuja ympäri Suomea, fuksit ilmeisesti tuntee mut, koska kampuksella tuntemattomat naamat moikkaa mua. Kuvasin monessa tapahtumassa ja editoin kuvia senki edestä. Hustlasin itteni peliin sisään ja se jatkuu nyt keväällä. Mä juhlin entistä enemmän ja sitä enemmän podin darraa. Stressasin ja rentouduin kans. Luin kirjoja vähemmän kun halusin ja scrollasin enemmän kun halusin.
Aika maximaalinen vuosi siis. Kaikki tehtiin kovaa eikä puol perseilty minkään kanssa (muutenku henkilöstöoikeuden tentti), mut kuitenki jäin kaipaamaan niit hetkii kun kirjotin tätä blogii. Suurimmaks osaks kirjotan illalla tai yöllä. Varsinki baarin jälkeen jos satuin sille päälle. Yö ja sen aiheuttamat tunteet antaa mulle inspistä hyvin paljon.
MUTTA. Palaten aiheeseen. Mä oon kasvanu aivan sika paljon. Löysin tavan käsitellä ja reguloida mun omia tunteita helpommin. Mä tapasin jonkun joka muistutti mua siitä kuka mä voisin olla vasta sen jälkeen kun olin sanonu vikan jäähyväisen hänelle. 2024 oli helposti mun huonoin vuosi tähän mennessä. 2025 taas? Se oli paras. Joka kerta kun te laitoitte viestiä siitä miten luette näitä ja miten nää tekstit auttaa teitä tietäkää se, että te ette oo yksin minkään kanssa. Me ollaan kaikki kakskymppisiä ja kärsitään yhdessä.
Vuos sitten mä päätin painaa "post" ja jaoin sen snäpissä ja ig:ssä. Boyhood tekstillä on nyt yli 1000 lukukertaa. Toi määrä tuntuu sinänsä aika surreliaalilta. Enhän mä voinu tietää sillon, et mihin kaikkeen tää johti. Monesti tän vuoden aikana, varsinki syksyllä mun on pitäny hengähtää ja miettii seuraavii liikkeitä.
Turha siit ois valehdella, mulla menee aivan helvetin hyvin nykyään. Viime vuosi oli jotain hyvin hyvin erikoista, koska mä käänsin mun elämän liikeradan yhellä askeleella pimeään.
Vuosi sitten tammikuun 10 päivä mä kuolin nukkuessani ja kukaan ei tiennyt, koska heräsin tammikuun 11 päivä ja julkasin mun ekan tekstin.
Ps. Tästä syystä en julkase IG:ssä vuoden recappeja. Sun ois pitäny olla paikalla nähä tää kaikki.
(Julkastu 11.1.2026)