Mä oon oudossa kohtaa mun elämää, tuntuu kuinka vanha minä ei oo vielä kadonnu pois ja uus mä ei oo vielä syntyny. Oon tarvinnu radikaalimman muutoksen jo pitkään. Ja tuntuu, että ne vanhat tavat jotka tuhos mun elämän aikasemmin ei oo vielä täysin kadonnu. Käyn jatkuvaa taistelua mun pään sisällä joka joko loppujen lopuks vapauttaa mut tai tappaa mut. Oon kuiteski voitolla sen suhteen.
"Uus vuos uus minä". Tota lausetta käytetään ehkä nuorten parissa jopa ironisesti nykyään. Suurin osa jotka yrittää jotain elämää mullistavaa muutosta vuoden alussa mut ei kuitenkaan selvii siitä läpi. Tän takia kuntosalit näkee hirveen määrän ihmisiä tammikuussa ja helmikuuhun mennessä suurin osa on lopettanu siellä. Ihmiset menettää sen motivaation, kun ei nää tuloksia heti. Ja muutosta varten sun pitää kärsiä pikkasen sun elämässä. Jotain asioita pitää uhrata, oli se sitte sun aika, raha, sosiaaliset suhteet jne.
Jos haluut muutosta sun elämään sä et voi venaa mitään erityistä hetkeä, kun aurinko paistaa ja tähdet on oikeissa kohdissa. Mitä jos se täydellinen hetki ei ikinä tuukkaa? Se muutos on pakko aloittaa heti, ja mitä ikinä yritätkää muutaa sun elämässä se voi kestää pitkään. Niiku hyvin pitkään. Ja aina voit tehä tällä hetkellä jotain sun terveyden tai kehon eteen. Voit juoda lasin vettä tai syödä jonku hedelmän. Yleisestikki proaktiivisuus on parempi ajattelumalli elämässä kun reaktiivisuus.
Kun viime kerralla puhuin siitä alimmasta pisteestä ja miten oot avoin suurimmalle muutokselle; tarkotin sitä kykyä nähdä alhaalta eri perspektiivit. Toki ei sun tarvii olla pohjamudassa että alotat muutoksen, mut ku sä tajuut kuinka cooked sä oot se on ehkä helpompaa saada motivaatiota ja inspiraatiota. Motivaatio johtaa toimintaan, toiminta johtaa tuloksiin ja tuloksista pitäis tulla motivaatiota.
Kuitenkin tärkeempää kuin motivaatio on se et tuut paikalle, koska aina ei voi olla motivaatiota. Tuntuu et se alottaminen on aina vaikein asia mut toisiks vaikein asia on ehdottomasti jatkuvuus. Elämästä niiku 90% on sitä et tuut paikalle vaik ois paska fiilis. Se et meet salille vaikka satais tai et teet terveellistä safkaa pizzan sijaan on hyvin vaikeeta. Aivot on tottakai mukavuudenhalusia joten sun täytyy taistella itteäs vastaan ja kieltää siltä ne halut. "Itse, itse, itse - kuri, kuri, kuri!" tuppas olla aukis meillä tahdintoistona. Sitäpaitsi kesäkuntoon liittyen säällä tai fiiliksellä ei pitäis olla väliä, koska sä treenaat talvella ja keväällä sitä et näytät hyvältä kesällä t-paidassa tai ilman.
Parasta on ku on kavereita joiden kanssa keskustella tosta itsensä kehittämisestä, päivitellä uusista sali PR:istä tai et mitä on tullu luettuu viime viikolla. Vaikka treenaisitki yksin ni on hyvä jutella jollekki siitä. Joten ehkä tässä vaiheessa on tärkeetä sanoa, että määränpäällä tai matkalla ei oo niin väliä. Tärkein on se seura kenen kanssa sä lähet sinne. Ja jos meet yksin sinne, seki on ok.