Muutoksen tarpeessa sun pitää todennäkösesti kohdata joku valinta. Se on uhraus jotain asiaa kohtaan. Jotain on pakko menettää, et saat jonku toisen asian. Ei ehkä ihan kaikissa asioissa, mut suurimmassa osassa. Aika on varmaan asia jota uhrataan jotain määränpäätä varten eniten. Treenaus on varmaan helpoin vertauskuva mitä tost voi vetää. Rahaa siihen tarttee niin paljon ku haluu käyttää tai sit ei ollenkaan joten sen voi laskee pois. Mut aikaa siihen tarvii loppujen lopuks tosi paljon.
Relatiivisesti jos käytät viikossa 7h vaikka salitreeneihin et välttämättä lue siihen mukaan esim siirtymiä. Jos asut salin vieressä ni se on tosi jees, mut veikkaisin et suurimmal osal menee se 15-30min mennä sinne salille ja sit edes takas sama matka. Todellisuudessa se sun viikossa käyttämä aika treenaamiseen voi sit kuiteski olla vaikka 10h tai 14h. Siihen päälle viel hygieniahommat (jota toivon et teet heti sen treenin jälkeen) ni siin voi mennä vaikka 16h viikossa. Se on yks kokonainen hereillä olopäivä viikost olettaen et nukut 8h päivässä.
Tän tiedon ei varmastikkaan pitäis olla mikään uus juttu sulle, mut kyl se pistää pohtimaan mitä teet sun tavoitteiden eteen. Toki aikatauluttaminen on hyvä tapa nähä se realistinen aika mitä sulla menee päivässä eri asioihin, mut tota kannattaa tutkii koko vuoden tai kuukausien skaalalla. Ihmiset tuntuu yliarvioivan mitä ne voi tehä päivässä ja aliarvioimaan mitä saa vuodesssa aikaan. Jos vaikka juttelet jollekki ihmiselle deittailumielessä 7 kuukauden ajan ja siit ei tuu mitään aikaan ni mieti mitä oisit voinu siinä ajassa aikaan.
Oon miettiny et mistäköhän syystä aika tuntuu nopeutuvan ku tulee vanhemmaks. Johtuuks se siitä et on kokenu niin paljon tylsiä hetkiä ja ylipäätään eläny pitkän ajan, että aivojen käsitys siitä muuttuis jotenki fyysisesti? Paha sanoo. Toki on niit tylsiä hetkiä vieläki ku sekunnit vierii ohi ja mikään ei tunnu liikkuvan. Varmaan pahin tylsyyden hetki tähän asti oli ku istuin viime kesänä 10 tuntia Granin K-Supermarketin kassalla. Toki siin oli 2x 12minuutin taukoo ja yks 30min ruokis, mut brutaali 9h silti. Suoraan sanoen kärsimystä.
Toki se resilienssi sitä vitutusta kohtaan kasvaa kärsimyksen kautta. Kärsimys rakentaa luonnnetta niin sanotusti. Jos sä uhraat sun sen hetkisen psyykkeen jotain asiaa kohtaan eli tylsyyttä niin ens kerralla se ei välttämättä tunnu niin pahalta. Varmaan moni jotka on käyny intin huomaa et ku taivaalta sataa vettä ja tietää et pääse koht himaan voi miettii et "vittu onneks en oo siel vartiovuoros kello kolmelt yöllä ku sataa vettä". Eli kärsimys on myös subjektiivista sun olosuhteisiin nähden. Nyt se pieni sade ei haittaa yhtään.
Heikkona aloittaminen on ok, mut heikkona pysyminen ja se jatkuva valitus siitä kuinka elämä on paskaa on vaa turhaa. Kaikki muut kärsii myös, en mä ollu mitenkään erityinen sen suhteen mitä koin 2024. Suurin osa henkisestä kasvamisesta tapahtuu niinä hetkinä kun kärsit tai tajuut et se sun sen hetkinen kärsimys on maksanu ittensä takas. Joillain ihmisillä on sellanen tilanne, et ne rukoilis saada sen mahollisuuden mitä sulla on nyt tässä hetkessä.
Voiko tylsyyteen tai vitutukseen kuolla? Ainaki santiksen viestilinjalla voi.