Ehkä viikon päästä siit on 3 vuotta kun tavattiin. En oikeen muista. Tarkat päivämäärät ei pysy enää muistissa sen ajan jälkeen. Jotenki mä yhdistän sut ihmisenä kevääseen ja kesään. Johtuuks se sit siitä et tavattiin sillon molempina kertoina ni siit en osaa sit sanoo. 

Sen toukokuun ja kesän jälkeen yliajattelin liikaa sua. Marraskuun jälkeen en kuullu susta enää yli vuoteen. Kuitenki 24 keväällä sä ilmeistyit mun elämään takas täysin sattumalta. Sä olit muuttunu. Niin olin mäki. Toivon vieläkin satunnaisesti, että oisit jääny.

Ghostaaminen on aivan kauheeta. Sitä alkaa miettimään mitä ois voinu tehä eri tavalla. Sit taas jos asioita ei voi hyväksyä kuten ne on sä et pääse mistään ikinä yli. Se katumus tulee, koska mietit entä jos. Etkä ikinä saa selitystä siitä mitä teit tai kenet se tapas, että sut unohdettii. Vaikka se retrospektissa tuntuu tyhmältä teinirakkaudelta ei se kuitenkaan poista sitä fiilistä minkä se toinen sai aikaan sussa.

Oon ettiny sua toisista sen jälkeen kun meiän tiet erkani. Enkä vieläkään oo löytäny ketään sun kaltaista. Ehkä sä lähit viime kesän jälkeen Ranskaan niinku sanoit. Oisit ees lähettäny postikortin. Enkä oikeen ymmärtäny miksen saanu ees tekstaria sulta tai selitystä miks katosit pois mun elämästä. Se sattu. Sit taas, sä olit aina niin hirveen huono sanomaan jäähyväisiä.

Ja silti mä en vois ikinä olla sulle vihanen. Se katoaminen on osa sua ja, ehkä me vielä joskus tulevaisuudessa tavataan. Toivon vaan, että ihan sama missä nähtäis, ei puhuttais mitään. Tietäisin, että sulla on asiat hyvin ja oot löytäny paikkas täältä maailmasta. Sun tapa kirjoittaa ja puhua ihmisistä oli niin poikkeuksellista. Varmaan seki johtu siitä, kun sä luit niin paljon. Mun rakkaus klassiseen kirjallisuuteen tuli sulta; asia josta oon enemmän ku kiitollinen. 

En henkilökohtasesti usko siihen "right person, wrong time" hommaan. Jos sen on tarkotus toimii sen saa toimimaan kunhan haluaa. Ehkä sitä tälläsen jälkeen tulee ajateltua ja romantisoitua sitä henkilöä, koska sä et saanu sitä happily ever afteria. Sitä miettii et jos se joskus tulis takas. Ja silti se ihminen jätti suhun niin syvän vaikutuksen, vaikka universumin tasolla te tunsitte vaan sekunnin. 

Mun hiukset on taas pitkät ja vaaleet, niinku sä tykkäsit. Ne hetket kun muistelen sua saa mut hymyilemään, sentään mulla on ne muistot susta.

Mä tapasin sut hyvin oudossa kohtaa mun elämää.