Ehkä viime vuoden isoin opetus oli mulle ettei sisäistä rauhaa voi löytää toisesta ihmisestä. En oikeen vieläkään tiiä mistä sen rauhan löytää, koska sitähän tässä varmaan yritetään ettiä. Ajoittain mua piinaa ne omat ajatukset muista ihmisistä jotka oon tuntenut ja unohtanut. Niistä joita oon satuttanut ja jotka on satuttanut mua. Päivien kuluessa ne taas vajoaa unholaan. 

Ja silti mä mietin et miten voisin olla sujut ton asian kanssa? En voi ehkä löytää sitä rauhaa ennen, kun vasta sitten jos olisin ok ton asian kanssa. Sit taas jos kattoo toiselta kantilta niin tuskin he edes muistaa kaikkea ja on antanu ehkä anteekskin. Siks toisekseen ihmiset tekee virheitä ja niistä pitää oppia. Oon myöhempinä vuosina antanut heille anteeksi, jotka teki jotain väärin mua kohtaan. Viimeks Fonassa muutama viikko sitten.

Se tuntuu hyvin oudolta. Mä en ois ikinä kuvitellut et vuosien jälkeen joku toinen tulis pyytämään multa anteeks. Ehkä pidemmän keskustelun jälkeen siitä jäi mieleen toisen ajatus et kuinka ihmeessä mä pystyin selviämään ala-asteelta tai yläasteelta, koska mua kiusattiin niin pahasti. Tai miten pystyin olla niin vahva enkä murtua kaiken sen paskan edessä.

Ja tossa on syvempi opetus siitä mitä se tekee koulukiusatun mielelle. Se kasvattaa luonnetta joo, mutta se myös antaa täyden filtterin sille mitä kuulee ja mihin reagoi. Tai ainakin anto mulle. Mä en myöskään enää koe, että mun ilkeät asiat mitä sanon muille vois satuttaa niitä, koska ne ei muhun vaikuta. Totuus on kaukanu kuitenki tosta.

Ja toki se myös anto mulle tietyn empatian niitä ihmisiä kohtaan, jotka on heikommassa asemassa. Ja tärkein tosta on yli kaiken se, että mä tiedän nykyään olevani sellainen ihminen joka olis suojellu 10-vuotiasta mua. Aivan kaikelta. Nyt kannattaaki pohtia ootko sä sellainen ihminen? 

Jos sä voit listata kaiken paskan ja huonot asiat mitä sulle on tapahtunu sun elämässä ja silti kattoo sitä ja todeta, että mä selvisin tosta kaikesta on se aivan mahtavaa. Riippumatta siitä mitä muut ajattelee susta sun on pakko jatkaa. Mä selvisin tähän asti, koska mun sisäinen tuli palo kovempaa, kun maailma mun ympärillä.

Elämä on tulisen kaunista kaikkina sen monimutkaisina yksityiskohtina ja universumin saloina.