Me tavatiin ekaa kertaa reiveillä. Mun farkuissa on vieläki se repeämä, kun kaaduin sun edessä. Se muistuttaa mua aina siitä illasta. Sen jälkee valvottiin sun luona siihen asti et aurinko oli noussu ja juteltiin aivan kaikesta. Tuntuu, että en ehkä osannu arvostaa sua niin paljoo ku ois pitäny. Sä olit fiksuimpia ja sivistyneimpiä ihmisiä ketä oon tavannu. Ehkä se sanoo jotain et jos mä doomscrollasin ig:tä sä luit uutisia mun vieressä. Mun ois ehkä pitäny puhuu vähemmän ja kuunnella enemmän.
Ehkä mä kiinnyin suhun niin nopeesti, koska sä muistutit mua hänestä niin paljon. Pitkälti sä jaoit asioita jotka muistutti täysin häntä. Lukeminen, musiikki, huumorintaju ja teiän tyyli. Mut te olitte kuitenkin niin erilaisia. Te olitte täysin eri taustoista ja täysin eri elämät. Mä etin häntä susta, mutta löysin jotain täysin erilaista. Joka oli mahtavaa. Ehkä nyt vähän tyhmää tajuu vuosia myöhemmin ettei tarvii ettii ketään toista toisesta ihmisestä.
Kaikki ihmiset sun elämässä jättää jonkun muiston tai palan suhun. Jopa sillon ku ne katoaa tai lähtee. Oon perheeltä saanu kiinnostuksen politiikkaan ja historiaan. Joltain tutulta saanu musiikki inspiraatiota. Toisen takii käytän tietynlaisia farkkuja. Tyttö jonka tapasin treffeillä suositellu mulle mun lempikirjan. Pidän hiuksia pitkinä, koska moni sanoo, että tykkää niistä. Kun sä sanoit, että oot oppinu multa tosi paljon olin ilonen. Mä oon tavallaan mosaaiikki tai palapeli, joka joo koostuu itsestäni, mutta se koostuu pitkälti myös muista.
Ja se on outoo, me ei voida enää palata siihen, että oltais ystäviä. Mut ei me kuitenkaan oltu suhteessakaan. Se oli jotenki outo välimaasto, kun oot jonkun kanssa ekskluusiivisia. Jos sitä taas sanois situationshipiks se tuntuis loukkaukselta sitä koko hommaa kohtaan, koska se yhteys meiän välillä oli aika syvä. Olit tavannu kuitenkin mun kavereita ja oltiin keskusteltu hyvinki vaikeista asioista. Ja tää kaks kuukautta oli tosi intensiivinen kokemus, me tehtii ja nähtiin tosi paljon. Mä en ikinä halunnu olla sulle velvoite, vaan sun valinta.
Vasta muutama viikko sen jälkeen ku tää loppu se iski muhun. Mä menetin jonkun, joka tuntu mun toiselta osapuolelta. Sä tapasit mun kaverit. Mä en ikinä päässy tapamaan sun kaveriporukkaa vaikka oisin halunnu. Et päästäny mua sun elämään samalla tavalla. Toki olit aina ehkä vähän pidättyväinen. Mua satutti et sä lähit. Mä kadun niitä hetkiä, kun en jäänyt sun viereen minuutiks pidempään vaan lähdin ovesta ulos. Mut silti mä oon onnellinen, että mä tapasin sut.
Me jaetaan kauniita asioita joista vaan mä ja sä tiedetään. Ehkä se onki niin kaunista sen takia, että ne kokemukset on salaisia muille. Tätä tarinaa ei enää voi kirjottaa uudelleen, mut valitsisin silti sut aina uudelleen ja uudelleen. Ehkä toisten mahollisuuksien hakeminen tuntuu niin luonnolliselta, koska jäähyväisten sanominen on niin tuskallista.
Olin Reginan keikalla. Ajattelin sua. Tiistaina lähen pohjoiseen takas. Kauas pois susta ja meiän jakamista muistoista. Olit ihana kokemus. You wide-eyed girls, you get it right.