Täl viikolla ajoin Vaasaan viemään kamoja, koska sain kämppiksen heinäkuussa. Paikka piti siivota ja muutenki järjestellä, jotta sit frendin muutto lauantaina (tänään) on helpompi. Matka lähti sit käyntiin, kun ajettiin Annikan kaa stadista sinne tiistai aamuna. Oli varsin hauskaa jutella pitkästä aikaa ja vaan kuunnella musiikkia. Tuntuu et junamatkat menee verrattaessa paljon hitaammin, kun ajamalla. Ehkä se johtuu siit et pitää jatkuvasti kattoo jotain muuttuvaa maisemaa. Junassa tuppaa tehä sit kouluhommii tai doomscrollaa puhelinta. 

Muuten siinä matkassa ei tietenkää ollu mitään ihmeellistä. Ehkä vähän kuitenkin ihmetytti se määrä ihmisiä jotka ajo alinopeutta joko motarilla tai maantiellä. Yks auto myös pysähty, kun tiellä oli lintuja. Pakko miettii et luulikohan se kuski et ne linnut jäis siihen auton alle. Kuinkas ollakkaan ne linnut lens siitä tielt pois. Yllättyneitä? Ehkä se edessä oleva kuski ei ollu nähny lintuja ikinä ja evoluution konsepti tais olla uus homma hänelle? Ken tietää. 

Anyways saavuttiin sit Vaasan ja mulla oli isoin oppsi edessä. Se kirottu Ikean friheten divaanisohva. Se piti siis saada pois ja viedä kaatikselle. Tai kelasin et teen fiksummin ja laitoin Toriin ilmotuksen et joku tulis hakee sen pois 50 eurolla. Kun alotin sen purkamisen otin työkaluboxin hyllyltä alas ja avasin sen. 

Mun yllätykseks sinne oli valunu mun pyörän ketjuöljyä aivan kaikkialle. "Aamuja ja vittu morjens meikälle" mietin siinä, kun pyyhin sitä kuusiokoloavaint öljystä. Noh purin sen sohvan sit valmiiks ja menin sänkyyn venailemaan jos joku tulis hakemaan sen. Tunnin kuluessa ei sit kuulunu mitää joten päätin tehä seuraavasti. Kannan sen sinne peugeottiin jolla olin tullukki Vaasaan. Btw mähän olisin voinu kysyä frendin apua kantamiseen, mutta jääräpäänä se piti saada ite tehtyä. 

Kävin kaatamassa penkit sieltä ja sitte Suomen aurinkoisimman kaupungin sää päätti siunata mut ja alko satamaan. Noniin. Kerta kun olin kuitenkin päättänyt hoitaa tän homman loppuun ni ei auttanu valittaminen. Ne sohvan osat paino, ja aivan älyttömästi. Eikä ne meinannu mahtuu sinne autoon, koska sattumoisin se Peugeot ei ole pakettiauto. Elämää jalkaväessä,  kärsimys rakentaa luonnetta jne. Kannoin sitte sateessa ja tuulessa ne osat ulos ja lastasin autoon. 

Homma meni ihan vitun laittomaks koska en nähny mun kumpaakaan sokea kulmaan. Selvisin kuiteski matkasta. Tulin sit kaatikselle ja tsekkailin et mihin vois heittää nää ja löysin sekajäte kontin. Hyppään autosta ja joku paikallinen työntekijä tulee kysyy mun asiakaskorttia. Asiakaskortti? Eihän mulla oo sellasta. No selitin tilanteen ja sit se kuiteski ymmärs ja anto mun sen kerran heittää sinne ilmaseks etten joutunu maksaa. 

Huusin "HELL YEAH" ku nousin autoon ja ajoin pois. Yllättäen tähän koko hommaan meni kuinka paljon aikaa? Vähän yli tunti. Hoidin sen sit tosi nopee. Mun ukki, joka oli jatkosodan veteraani sano joskus mulle, että suomalaisen sisun voi kiteyttää yhteen toimintatapaan tai ajattelumalliin. Kun asiat kusee aivan täysin sanotaan muutama kirosana ja jatketaan hommia. "Perkele" ja "VOI VITTU" lens ton tunnin aikana varmaan enemmän, ku koskaan. 

Kuitenkin koko reissusta jäi aika hyvä mieli. Illalla muutin sit kaikki kamat huoneesta toiseen. Seki oli aika säätöä, mut tää idea muuttaa kamat oli täysin itseaiheutettu joten nauroin vaan menemään. Mitäköhän mun naapurit mietti et mun kämpässä tapahtu sen päivän aikana? Kotimatka stadiin kulu sit hyvin keskiviikkona. Ja tiedättekö mikä täs koko hommassa oli hauskinta? Mun Torissa ei ollu ilmotuksia päällä, ja joku oli 5 minuuttia sen jälkeen, kun laitoin sen ilmotuksen ni lähettäny viestii et vois hakee sen sohvan pois :D

Anyways opiskelijoille ja fukseille hyvää alkanutta vuotta, kesää on viel viikko jäljellä! Mä vastaan mä blogi on takas hommis. Ja jotain isompaa tulos seuraavien viikkojen aikana. (Hähä isoi juttui tulos broidi.)

Ei täällä maassa pärjää luovuttamalla.